Erilainen oppiminen on niin yleistä, että kasvatustieteiden maisteri Hanna-Mari Nevalainen puhuisi mieluummin moninaisesta oppimisesta. – Jokainen meistä oppii ja opiskelee erilaisella tavalla, hän huomauttaa.
Mie en varmaan koskaan ole oppinut oppimalla.
Oivallus välähti Hanna-Mari Nevalaiselle vuosia sen jälkeen, kun hän oli aloittanut kasvatustieteiden yliopisto-opinnot ja ehtinyt jo hakea apuakin oppimisvaikeuksiinsa.
Kyse ei ole siitä, ettei Nevalainen oppisi, oppiminen vain on erilaista kuin valtaosalla ihmisistä. Jo peruskoulussa ja lukiossa ajatukset purjehtivat kauas opettajan puheista. Nevalainen selvitti tiensä ylioppilaaksi, sillä hän omaksui tietoa ulkoa ilmiömäisen hyvin.
Yliopistossa ulkoa opettelu ei enää riittänyt. Tietoa piti osata soveltaa luovasti, ja sen sisäistäminen oli osoitettava tentissä tai esseessä.
Keskittyminen herpaantui niin lukiessa kuin luennoilla. Olennaisia asioita meni ohi.
– Mitä pidempi ja vaikealukuisempi teksti, sitä herkemmin ajatus lähtee haahuilemaan, Nevalainen kuvailee.
Sisu voitti ahdistuksen
Nevalainen aloitti opinnot Itä-Suomen yliopiston Joensuun-kampuksella 22-vuotiaana vuonna 2012. Lapsuudenkoti Lieksassa jäi taakse, ja harrastukset, koti ja ihmiset ympärillä vaihtuivat. Nevalainen sai paljon kavereita ja opiskeluun liittyi elämänmakuista aktiivisuutta: ainejärjestön tapahtumia, opiskelijabileitä.
Opiskelu ja ajanhallinta kuitenkin sakkasivat. Uutta tietoa kaatui päälle liikaa, opintojen suunnittelu itsenäisesti kuormitti, kurssi toisensa jälkeen jäi rästiin. Pian Nevalainen oli lähellä luovuttamista.
– Kuormitus kasvoi koko ajan, kun tiesin, että pitäisi saada asioita aikaiseksi. Mietin, että yliopisto ei ole miun paikka.
Lopulta hän sisuuntui. Olisi kurjaa luovuttaa, kun oli kolmannella yrittämällä päässyt opiskelemaan kiinnostavaa alaa, hän tuumi ja hakeutui opintopsykologille. Tämä vahvisti sen, mitä Nevalainen oli epäillytkin: hänen tapansa oppia uutta ja hallita arkea ovat erilaiset kuin enemmistöllä ihmisistä.
Joka viides on erilainen oppija
Toistaiseksi aikuisten oppimisvaikeuksista on melko vähän tutkimustietoa, mutta se tiedetään, että ne ovat yleisiä: Erilaisten oppijoiden liiton mukaan 20 prosentilla ihmisistä on jonkinlaisia neurologisia oppimisvaikeuksia. Kymmenellä prosentilla ne ovat selviä.
Tavallisesti ne liittyvät keskittymiseen ja lukitaitoihin eli lukemiseen ja kirjoittamiseen, hahmottamiseen, muistamiseen ja matematiikkaan sekä kieliin, etenkin vieraisiin. Yksittäisen asian omaksuminen voi olla hitaampaa tai erilaista kuin enemmistöllä. Aktiivisuus- ja tarkkaavaisuushäiriö adhd on melko yleinen.
Lue lisää: ADHD-oireet eivät estä työntekoa, mutta esihenkilön oikea asenne ja tuki ovat tarpeen
Informaatioyhteiskunnan tietotulva on lisännyt erilaisten oppijoiden haasteita, mutta toisaalta tehnyt ilmiötä tunnetummaksi. Oppimisvaikeudet eivät estä menestymistä opinnoissa ja työelämässä, kun ne tulevat huomioiduiksi. Iso haaste on, että jos apua ei jaksa tai osaa hakea, syrjäytymisuhka on todellinen.
– On päästävä irti pitäisi pitäisi pitäisi -ajatuksesta. Opin sen kantapään kautta.
Erilaisten oppijoiden liitto on huomauttanut, että ammatillisen koulutuksen reformin ja lukiouudistuksen (2018) jäljiltä erilaiset oppijat saattavat jäädä jalkoihin varsinkin toisen asteen oppilaitoksissa. Vuonna 2019 ammattikoulun keskeyttäminen kasvoi Tilastokeskuksen mukaan 3,9 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Oppimisvaikeudet ovat yksi keskeisistä syistä.
Hanna-Mari Nevalainen oli sinnikäs ja haki apua. Kahdeksan opiskeluvuotta huipentuivat graduun ja maisterintutkintoon kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen asiantuntijakoulutuksessa.
Kaksi ja puoli vuotta valmistumisensa jälkeen JHL:läinen Nevalainen, 31, istuu Joensuun-kampuksen kahvilassa. Näiden puupöytien ääressä hän pänttäsi tenttiin jos toiseen, välillä yksin, usein kavereiden kanssa.
Moni erilainen oppija tunnistaa lannistavan tunteen omasta tyhmyydestä tai laiskuudesta. Nevalainen muistelee, kuinka se vaihtui voimaantumiseksi – ymmärrykseksi siitä, että itsessä ei ole vikaa, oma tapa oppia vain poikkeaa valtavirrasta.
– Se selitti pitkälle, miksi vaikka englannin kieli on ollut miulle aina vaikeaa.
Oppimisvaikeudet ovat osittain periytyviä. Erilaisten oppijoiden liiton mukaan noin puolet elää niiden kanssa aikuisuuteen ilman, että niitä tunnistetaan, osa senioreiksi asti. Moni häpeää ja salailee. Kelalta voi saada neuropsykologista kuntoutusta, mutta jo sen edellyttämiin tutkimuksiin pääseminen voi olla kiven takana.
Nevalainen oli ounastellut lukivaikeuksia jo peruskoulussa, mutta muuten oppimisen haasteita eivät havainneet niin koulun kuin kodinkaan väki. Nevalainen uskoo asian johtuneen osittain siitäkin, että 2000-luvun taitteessa niin lasten kuin aikuisten oppimisvaikeuksien tuntemus oli vähäistä.
Yliopisto-opiskelijoista noin viisi prosenttia ilmoittaa tunnistavansa itsensä erilaisiksi oppijoiksi. Hanna-Mari Nevalainen otti noin vuoden yliopistossa opiskeltuaan yhteyttä Joensuun erilaiset oppijat -järjestöön eli Joseen. Siellä hän meni lukivaikeustestiin ja sai lopulta virallisen todistuksen oppimisvaikeuksista. Kuvaan astuivat uudenlaiset oppimiskeinot.
Stressipallo auttaa keskittymään
Hanna-Mari Nevalainen kuvailee itseään luontaisesti uteliaaksi ihmiseksi. Se motivoi hänet ottamaan haltuun välineitä, jotka auttoivat pääsemään kiinni opintoihin.
Opintopsykologilta tuli neuvoja, mutta eniten apua oli Josesta.
– Yhdessä pilkottiin opintoja, ja sain vinkkejä, että voin käyttää vaikka lukikalvoa tai stressipalloa.
Lukikalvo lieventää mustan tekstin ja valkoisen taustan kontrastia. Stressipallo auttaa keskittymään luentoon tai tekstin pänttäämiseen. Muita uusia välineitä olivat tekstinkäsittelyohjelman oikolukutoiminnot ja sovellukset, jotka lukevat tekstin koneellisesti ääneen.
– Esseen tai gradun ääneen kuullessaan voi huomata, että hei, tuossa on väärä sana! Se auttoi myös hahmottamaan hassuja sanarakenteita, joita minulla aina välillä lauseissa on.
Nevalainen sai kirjallisen todistuksen oikeudesta erityisjärjestelyihin. Se velvoitti opettajat järjestämään oppimisympäristö hänelle sopivaksi. Suhtautuminen oli myönteistä.
– Erityisjärjestelyjen syytä ei tarvitse kertoa opettajalle. Miun periaate oli, että vastasin, jos kysyttiin suoraan.
– Onko sillä väliä, jos työkaveri tekee asiat toisella tavalla, hassustikin? Hommahan tulee tehdyksi.
Tekstien jäsentämisessä auttoivat myös muistiinpanot, yliviivailu, värikynien käyttö kokonaisuuksien erottamiseksi sekä ajatuskartat. Yliopisto järjesti mahdollisuuden lukea tenttiin tai kirjoittaa esseetä tyhjässä luokassa. Nevalainen sai luentodiat nähtäväksi etukäteen ja lisäaikaa tenttiin valmistautumiseen ja kirjallisiin tehtäviin. Sähköiset tentit hän sai suorittaa omassa, erityisjärjestelyille pyhitetyssä tilassa yliopiston kirjastossa.
Lisäksi Nevalainen teki itsensä kanssa sopimuksia esimerkiksi opiskelun aloittamisesta tiettyyn kellonaikaan, aivan kuin olisi menossa työvuoroon. Hän myös patisti itsensä palautumaan. Liikunta, kuten kiipeily, luistelu ja lenkkipolut, auttoi.
– Ymmärsin palautumisen merkityksen kantapään kautta. Vuosien varrella opin, että on hirveän tärkeää päästä irti pitäisi pitäisi pitäisi -ajatuksesta, joka opiskelijoilla tikittää aina taustalla.
Josen vertaisryhmästä Nevalainen sai sekä käytännön vinkkejä että henkistä tukea, tajun, ettei ollut ongelmiensa kanssa yksin.
Erilainen oppija vai ihan vaan oppija?
Hanna-Mari Nevalaisen oppimisvaikeudet voi tiivistää kahteen kategoriaan: keskittymispulmat ja lukivaikeudet. Työelämässä ne näkyvät esimerkiksi tarpeena keskittyä uuteen asiaan hetken muita pidempään, mutta eivät estä häntä paitsi oppimasta myös opettamasta. Hän on muun muassa ohjannut lasten ja nuorten kerhoa ja sijaistanut opettajia.
Hänen alkuperäinen unelmansa oli peruskoulun luokanopettajan ammatti. Kandidaattivaiheessa Nevalainen alkoi ymmärtää, miten monipuoliset työllistymismahdollisuudet kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen asiantuntijakoulutus avaa. Sekin ryyditti opiskelemista.
Gradussaan hän tutki neuropsykiatrista valmennusta haastattelemalla kuvakorttien avulla valmennukseen osallistuneita. Siten hän koki kasvattavansa tietoutta vähän tutkitusta neuropsykiatrisesta valmennuksesta eli nepsystä.
Taustalla oli myös ajatus opiskella vielä joskus nepsy-valmentajaksi ja tehdä sitä työksi tai soveltaa erilaisen oppimisen parissa.
– Yleensä tutkimuksen ilmiöt lähtevät juuri opinnäytetöistä, kuten graduista. Jostainhan se pitää aloittaa.
Ennen kaikkea hän haluaa olla lisäämässä tietoisuutta etenkin aikuisten oppimisvaikeuksista terveydenhuoltoa ja palvelujärjestelmää myöten. Sitä tarvitaan myös perus- ja toisen asteen kouluissa. Koulujen ja alueiden eriarvoistuminen lisää erilaisten oppijoiden haasteita.
Paljon puhuttu inkluusio, kaikenlaisten lasten ja nuorten oikeus oppia tavallisissa ryhmissä ja luokissa, on Nevalaisen mielestä askel oikeaan suuntaan.
– Mutta kyllähän sitä koulumaailmassa käytetään vähän liikaa säästökeinona. Se ei ole inkluusion alkuperäinen tarkoitus.
Nevalainen tuumii, että termeissäkin voisi olla tarkistamisen varaa. Sana erilainen korostaa toiseutta, täsmällisempi ilmaus voisi olla moninainen oppiminen.
– Kaikkein parasta olisi puhua ihan vaan oppimisesta. Jokainen meistä oppii ja opiskelee erilaisella tavalla, hän huomauttaa.
Oppimisvaikeudet-sana taas voi yhdistyä tyhmyyteen ja saamattomuuteen – ennakkoluuloihin, jotka leimaavat erilaista oppimista. Korvaava termi voisi Nevalaisen mielestä olla oppimisen pulmat.
Jokainen meistä voi myös vaikuttaa siihen, miten asennoituu eri tavalla tietoa omaksuviin.
– Onko sillä mitään merkitystä, jos työkaveri tekee asiat vähän toisella tavalla kuin on totuttu, jonkun mielestä hassustikin? Hommahan tulee tehdyksi.
Nevalaisen alkuperäinen kiinnostus opettamiseen on muovautunut kasvatuksen kysymyksiin ja elin-ikäiseen oppimiseen. Unelmana on yhdistää erilaisen oppimisen parissa työskenteleminen verkkopedagogiikkaan ja sosiaalisen mediaan sekä muuhun viestintään, joita hän on opiskellut sivuaineena ja työvoimakoulutuksena.
Viisivuotissuunnitelma on realistinen: oman alan työkokemusta alle ja pesti kasvatustieteen tai verkkopedagogiikan saralla, mielellään sometekemisellä höystettynä.
– Tästä maailmastahan ei opittava lopu.